Tervetuloa Joutastelijan kotisivuille :)

Päivitetty 13.10.2026

Nämä Joutastelijan kotisivut ovat minun henkilökohtaisten, mutta teille kerrottavaksi tarkoitettujen ajatusten koti. Näillä kotisivuilla
ei ole tarkoitus herättää keskustelua, väittelystä puhumattakaan. Haluan vain
kertoa teille, mitä minun elämässäni on tapahtunut tai tapahtuu, ja mitä maailman menosta ajattelen. Jos olet kiinnostunut tarinastani ja ajatuksistani, olen otettu.

Jokainen blogini vaatii minulta aina aina hengellisen herätyksen - inspiraation. Nöyrä kiitos teille kaikille, jotka blogejani luette, sillä ilman teitä ja synnyttämäänne hengellistä herätystä, useimmat näistä tarinoista (blogeista) olisivat jääneet kertomatta :)

Yksi olennainen syy ja suoranainen pakote näihin blogeihin on, että haluan kertoa läheisilleni,
mitä koin, mitä tunsin. Että, he tietäisivät, muistaisivat sen, kun aika on minusta jättänyt. Jäin itse kaipaamaan henkistä perintöä, jota koskaan en saanut.

Olen käynyt, oman tieni, polun pitkän mutkikkaan ... Kustavin kallioilla 1972 juuri savustettua ahventa peratessani tajusin, että en ole ajopuu. Tunsin, miten rauha ja ymmärrys valtasivat minut. Tunsin, että olen minun Luojani kämmenellä. Sen jälkeen olen elämässäni ensisijaisesti luottanut sisäiseen tunteeseen. Vähemmän on virheratkaisuja tullut tehtyä.

Rakkaat Joutastelijan blogisivuston seuraajat

Kun se kaikkein läheisin ja rakkain ihminen poistuu rinnalta, tyhjiö on sanoin kuvaamaton. MunRakas Ritvani nukkui pois viikko sitten 5.10. Hän olisi halunnut nukkua pois kotona, jalat
sylissäni, mutta nykypäivänä se on liki mahdotonta. Niinpä hän päätyi Kuopion yliopistollisen keskussairaalan teho-osastolle, josta enkelit hänet viimein tavoittivat.

Meillä oli hyvä elämä yhdessä 24 vuotta. Sen MunRakas myös teho-osastolla todisti. Meillä oli hellyyttä. Senkin hän nyökkäyksin vahvisti, koska hengityslaitteen putket eivät sallineet hänen puhua. Hän viestitti silmillään, että kaikki on hyvin. Kivut ovat poissa, minun aikani on tullut. En enää jaksa kaikkia jatkuvasti lisääntyviä terveydellisiä ongelmia. MunRakas oli tupakkateollisuuden tyypillinen uhri, vaikka keuhkosyöpää hänellä tiettävästi ei ollutkaan.

Kun mietin MunRakkaani viimeistä vuotta tai viimeisiä vaiheita, väistämättä nousee ylitse muiden suuri kunnioituksen tunne. MunRakkaani ei juuri koskaan valittanut. Vain silloin kun fyysiset tuskat olivat ylivoimaisia kestää. Hän salasi terveydentilansa, erityisesti minulta. Hän ei halunnut, että minä murehtisin asioita, joille lääkäritkään eivät mitään voineet. MunRakas oli urhein ja epäitsekkäin ihminen, jonka koskaan olen elämässäni kohdannut.

On ollut yllättävää, kuinka moni on ollut huolissaan minun jaksamisestani. Sanotaan, että ensimmäinen hetki hirressäkin pahin on. Kun siitä selvisin, olen pysynyt tukevasti tolpillani. On hetkiä, jolloin haluan puhua jonkun kanssa, mutta enimmäkseen on hetkiä, jolloin haluan olla yksinäni. Koota ajatuksiani, luoda kuvaa, kuinka ja miksi MunRakas siirtyi tuonpuoleiseen. Minä jos kuka tunsin hänet ja hän jos kuka, tunsi minut.

Päivä vain ja hetki kerrallansa …

Pitäkää huolta itsestänne ja läheisistänne��

Hannu, Pomeranssi by Iisalmi 13.10.2026