Tervetuloa Joutastelijan kotisivuille :)
Päivitetty 30.10.2026
Nämä Joutastelijan kotisivut ovat minun henkilökohtaisten, mutta teille kerrottavaksi tarkoitettujen ajatusten koti. Näillä kotisivuilla ei ole tarkoitus herättää keskustelua, väittelystä puhumattakaan. Haluan vain kertoa teille, mitä minun elämässäni on tapahtunut tai tapahtuu, ja mitä maailman menosta ajattelen. Jos olet kiinnostunut tarinastani ja ajatuksistani, olen otettu.
Jokainen blogini vaatii minulta aina hengellisen herätyksen - inspiraation. Nöyrä kiitos teille kaikille, jotka blogejani luette, sillä ilman teitä ja teidän kiinnostustanne blogeihini, useimmat näistä tarinoista (blogeista) olisivat jääneet kertomatta :)
Suoranainen pakote näihin blogeihin on myös se, että haluan kertoa läheisilleni, mitä koin, mitä tunsin. Että, he tietäisivät, muistaisivat sen, kun aika on minusta jättänyt. Jäin itse kaipaamaan henkistä perintöä, jota koskaan en saanut. Äskettäin edesmennyt MunRakas Ritvani pyysi minulta useita kertoja, että kertoisin meidän rakkaustarinamme. Vastasin hänelle aina, että niin kauan, kun meillä kaikki on hyvin, en kykenen sitä tekemään. Nyt tilanne on toisin, joten sekin tarina saattaa ilmestyä blogien muodossa.
Rakkaat Joutastelijan blogisivuston seuraajat
Kun se kaikkein läheisin ja rakkain ihminen poistuu rinnalta, tyhjiö on sanoin kuvaamaton. MunRakas Ritvani nukkui pois viikko sitten 5.10. Hän olisi halunnut nukkua pois kotona, jalat
sylissäni, mutta nykypäivänä se on liki mahdotonta. Niinpä hän päätyi Kuopion yliopistollisen keskussairaalan teho-osastolle, josta enkelit hänet viimein tavoittivat.
Meillä oli hyvä elämä yhdessä 24 vuotta. Sen MunRakas myös teho-osastolla todisti. Meillä oli hellyyttä. Senkin hän nyökkäyksin vahvisti, koska hengityslaitteen putket eivät sallineet hänen puhua. Hän viestitti silmillään, että kaikki on hyvin. Kivut ovat poissa, minun aikani on tullut. En enää jaksa kaikkia jatkuvasti lisääntyviä terveydellisiä ongelmia. MunRakas oli tupakkateollisuuden tyypillinen uhri, vaikka keuhkosyöpää hänellä tiettävästi ei ollutkaan.
Kun mietin MunRakkaani viimeistä vuotta tai viimeisiä vaiheita, väistämättä nousee ylitse muiden suuri kunnioituksen tunne. MunRakkaani ei juuri koskaan valittanut. Vain silloin kun fyysiset
tuskat olkapäässä olivat ylivoimaisia kestää. Hän salasi terveydentilansa, erityisesti minulta. Hän ei halunnut, että minä murehtisin asioita, joille lääkäritkään eivät mitään voineet. MunRakas oli urhein ja epäitsekkäin ihminen, jonka koskaan olen elämässäni kohdannut.
On ollut yllättävää, kuinka moni on ollut huolissaan minun jaksamisestani. Sanotaan, että ensimmäinen hetki hirressäkin pahin on. Kun siitä selvisin, olen pysynyt tukevasti tolpillani. On hetkiä, jolloin haluan puhua jonkun kanssa, mutta enimmäkseen on hetkiä, jolloin haluan olla yksinäni. Koota ajatuksiani, luoda kuvaa, kuinka ja miksi MunRakas siirtyi tuonpuoleiseen. Minä jos kuka tunsin hänet ja hän jos kuka tunsi minut.
Päivä vain ja hetki kerrallansa …
Pitäkää huolta itsestänne ja läheisistänne ��
Hannu, Pomeranssi by Iisalmi 30.10.2026